Miksi minusta ei tullutkaan kuvataiteilijaa
Ai täh? Monikaan ei ehkä tiedä sitä, että alunperin olin hakeutumassa opiskelemaan kuvataiteen perusopintoihin, mutta hakupapereita täyttäessäni hain piruuttani ja täysin hetken mielijohteesta myös media-assistentin opintoihin suuntauksena valokuvaus ja graafinen suunnittelu. Tein hienon portfolion, kävin suorittamassa molemmat pääsykokeet, ja haastattelussa kuvataiteen opettaja pohdiskeli, että minulla on kenties enemmän annettavaa valokuvan puolelle. Mietin, että okei. Olen varmaan ihan todella huono piirtäjä, ja pääsykokeissa oli varmaan niin taitavaa sakkia että vinkkinä minun ei siihen edes kannattaisi pyrkiä. (Tuskin mukava opettaja näin oli ajatellut.) Ja niin kohtaloni oli sinetöity, ja aloitin media-assistentin opinnot samaisena syksynä.
“Kajo”, 2023 © Karoliina Gavrilov
Pikkuruinen 16 x 22 cm maisema, akryylit.
Opintojen alkaessa ilmeni, että osa opettajista vaihtui ja joku oli kätevästi opintovapaallakin. Ensimmäinen vuosi meni enimmäkseen valokuvan parissa, eivätkä läheskään kaikki oppilaat olleet kovinkaan motivoituneita opiskelusta. Graafista suunnittelua pääsimme opiskelemaan erilaisten työpajojen kautta. Olin itsekin monesti turhautunut, inspiraationi oli hukassa ja painin muutenkin tuohon aikaan pahojen itsetunto-ongelmien kanssa. (Elämässäni tapahtui juuri tuona syksynä kipeitä asioita.) Tuntui kuin kaikki olisi pelkkää pintaraapaisua aiheisiin, eikä käteen tuntunut jäävän mitään. Valokuvaus ja graafinen suunnittelu ovat kaksi täysin eri alaa, ja ihmettelin miksi ihmeessä ne oli yhdistetty yhdeksi perustutkinnoksi. Lisäksi noihin kahteen alaan hakee aikalailla erilaiset ihmistyypit, joten siinä oli yksi syy porukan motivaation puutteelle. Minä olen luonteeltani innokas uuden oppija ja seikkailija, ja olin kiinnostunut molemmista aloista. Olinhan tottunut tietokoneella näpertelijä ollut jo vuosikausia ja saanut ala-asteella ensikosketuksen ihanaan pelikonsolien maailmaan, kun saimme joululahjaksi Nintendon. (Toki kuljin yleensä veljeni matkassa hänen kavereidensa luona, koska fantasia- ja muut mielikuvitusta ruokkivat pelit olivat nielaisseet minut täysin mukaansa.) Kaksi vuotta on typerryttävän lyhyt aika saada kummastakaan täysin kiinni, varsinkaan jos niiden opinnot ovat yhdistetty. Ne ovat niin laajoja kokonaisuuksia, että kahdessa vuodessa ei edes yhden opinnoista kerkeä nauttia masun täydeltä vaikka valmiudet työelämään olisivat varmasti paremmat. Lisäksi minulla oli huono harjoittelukokemus graafisen suunnittelun puolelta, josta jäi todella huono maku suuhun. Työpaikalla oletettiin, että olisin osannut valmiiksi kaiken eivätkä he olisi halunneet resurssoida kenenkään työajasta harjoittelijan opastamiseen. Todella tympeä ajattelutapa. Lisäksi olen lukenut rivien välistä, että tuosta kokemuksestani on puhuttu selkäni takana ihan aineopettajan toimesta, joka on mielestäni huonoa käytöstä ja kykenemättömyyttä ottaa vastaan kritiikkiä omasta työstään. Voi toki olla, etten ole ainoa huonon kokemukseni kanssa. Harjoittelijan tulisi saada kouluaikana turvallinen ja kannustava kokemus työelämästä, jotta kynnys valmistumisen jälkeen työelämään hakeutumiseen olisi himpun verran matalampi. Tuollainen kokemus jättää pysyvän kolhun vasta kehittymässä olevaan ammatti-itsetuntoon, ja voi pahimmassa tapauksessa johtaa kokonaan syrjäytymiseen työelämästä.
Tässä vielä keskeneräinen teos, joka kaipaa jotain pientä kivaa. Koko 42 x 30 cm, akryylit. © Karoliina Gavrilov
Joka tapauksessa, valmistuin media-assistentiksi. Valokuvauksen opettajani oli aina minua kohtaan kannustava, ja hän sanoitti minulle kuinka hyvä siinä olin, kiitos siitä. Suurimmaksi unelmaksi kouluaikana nousi 'valokuvataitelijan' tittelin saavuttaminen joskus tulevaisuudessa. (Adding to bucket list)
Kuvataiteet eivät siltikään ole jättäneet minua koskaan rauhaan. Elämässäni on ollut kausia jolloin olen lyhyen mutta intensiivisen jakson maalannut erilaisia menetelmiä käyttäen ja tutustunut uusiin tekniikoihin. Olen myös osallistunut erilaisille kursseille aina serigrafiasta hopeakorujen tekemiseen. Äitini on aina kannustanut minua taiteen pariin, ja lapsena kävinkin posliininmaalauksessa, tekemässä alakoululla savitöitä ja sitomassa iskän kanssa kurssilla perhoja. Äiti kannusti myös lukion jälkeen hakeutumaan medianomin opintoihin, mutta se taitekohta ei vielä itselleni ollut oikea aika. (Kumpa olisinkin valinnut tuon tien tuossa kohtaa!) Kaikenlainen käsillä tekeminen on siis ollut aina läsnä elämässäni ottipa se minkä muodon tahansa. Minä olen muutenkin aina se, joka kotonakin tarttuu vasaraan tai korjaa meidän autosta jonkun pikku jutun (kiitti iskä ohjeistuksista).
Noh, palatakseni takaisin kuvataiteisiin. Vuonna 2011 taisi olla eräs aktiivisimmista kausistani piirtämisen ja maalaamisen saralla. Ostin silloin eräästä joensuulaisesta taideliikkeestä herkullisen hyvät akvarellit. Niiden värimaailma on täyteläinen, runsas ja pigmenttinen, joten hurahdin työstämään niillä vaikken varsinaisesti koskaan akvatellitekniikkaa ole taitanutkaan. (Adding to bucket list) Vanhoihin töihin on välillä hauska palata, koska ne heijastavat kunkin ajan lähestymistapaani taiteeseen, kuvastavat sen hetkistä kehitystasoani, ja niiden kautta pääsen myös kurkistamaan menneeseen ajatusmaailmaani.
Tyylini on maalauksessakin hyvin intuitiivinen, nopea, selkärangasta tuleva, sanoisinko naivistinen, ja rakastan teoksissa abstraktiutta! Inspiroidun, kun silmä lähtee seikkailulle ja alkaa hahmottaa erilaisia asioita, joita voi työstää eteenpäin ja antaa mielen kuljettaa tarinaa eteenpäin sipaisu kerrallaan. Olen myös aika suurpiirteinen vaikka yksityiskohtien nyhrääminen sykähdyttää minua myös. Minulla ei ole yleensä varsinaista ajatusta minkä näköinen valmiin työn pitäisi olla, ja sitten tuleekin yhtäkkiä se tunne että VALMIS! Ai jai. Tyydyttävää.
“Pinnan alla”, 2023 © Karoliina Gavrilov
Tämä teos on halkaisijaltaan 20 cm. Koen, että tästä puuttuu vielä jotain, joten muhitan rauhassa ajatuksia taulun lopullisen viimeistelyn osalta. Maalattu akryyleillä.
Se, että olen valokuvannut viimeisen kymmenen vuoden aikana paljon, on varmasti tuonut taiteelliseen ilmaisuuni uusia ulottuvuuksia. Pystyn ajattelemaan itseni maalauksieni paikkoihin, kuinka siellä varjot ja valo lankeaa, ja miten maalauksiin saa luotua tunnetta ja syvyyttä. Sellaiset kyvyt minulta puuttuivat 15 vuotta sitten. Kaikella on siis varmasti tarkoituksensa, ja tästä on hyvä jatkaa uusien asioiden opiskelua. Myös sekin tarkoitus, että uskaltauduin hypätä yrittäjyyden pyörteisiin mediapalveluideni osalta. Yrittäjyys antaa minulle vapauden toteuttaa kaikkia taiteellisia lahjojani. Saan itse rytmittää työtäni ja ottaa tyhjää tilaa tarpeen mukaan, joka taas ruokkii luovuuttani ja mahdollistaa flow-tilaan pääsemisen. Se on myös puskenut kokeilemaan uusia asioita ja tapoja työllistyä. En ota nykyään mitään itsestäänselvyytenä - töitä pitää tehdä yrittäjänä tuplamäärin, jotta voisi maksaa itselleen palkkaa. Nostan siis hattua kaikille, jotka tallailevat kanssani tällä samaisella polulla. En lähde kevyin mielin suosittelemaan sitä kenellekään, ellei tiedä toteuttavansa sieluntehtäväänsä sen kautta. Parasta kaikessa on upeiden ihmisten kohtaamiset.
“Talven Taikametsän kulkijat”, 2023
© Karoliina Gavrilov
30 x 30 cm, akryylit.
Olen huomannut, että välillä on hyvä pysähtyä ja listata asioita, joiden tekemisestä nauttii. Kuulostella, onko lähiaikoina päässyt niiden pariin, ja jos ei, ottaa niille tietoisesti aikaa. Muistutella itseään tekemään hyvää oloa tuovia asioita, ja tarttua rohkeasti toimeen tilaisuuden tullen. Itselläni toimii hyvin listat, joihin voi aina palata uudestaan ja uudestaan. Minulla oli ollut jo kuukausia vahva tunne pensseliin tarttumisesta, mutta en kuunnellut intuitiotani asian suhteen, vaan ohitin ja unohdin aina asian. Kunnes tein listan, johon alkoikin löytyä monia rakastamiani asioita, jotka jostain syystä olivat jääneet taka-alalle. Syyslomalla kaivelin kaapeista pensselit ja kävin ostamassa lisää taulupohjia, ja PLOPS; luovuuden tulppa irtosi vihdoin ja viimein. Kylläpä tuntuu hyvältä. Kokeile sinäkin!
“Näky”, 2023 © Karoliina Gavrilov
30 x 21 cm, akryylit.
Muistelin tuossa juuri eilen illalla unen saapuessa eteeni tullutta kolmea maalausta, jotka tiesin vielä joskus maalaavani. Ne olivat upeita! Liikutuin jostain syystä kyyneliin asti, ja tajusin päässeeni askeleen lähemmäs itseäni. Kuvataiteilijaa, joka minusta pitikin tulla.
Talven tunnelmaa viikkoosi! Muistakkee heijastimet! ♥ Karoliina
