Metsänpeitto-video, osa 2
Ajattelinkin näpytellä teille tämän toisen osan musavideon making of-meiningeistä ihan tähän julkaisupäivän kynnykselle, joka on siis ihan justiinsa perjantaina 8. syyskuuta. Linkin löydät lopusta!
Niina Annikan Metsänpeitto-single julkaistiin syyskuun ensimmäisenä päivänä. Täältä pääset kuuntelemaan upean biisin: KLIK!
Singlen kansikuva syntyi jo kesäkuun alussa, kun olimme kuvaamassa tupasvillojentäyteisellä kuivahkolla suolla musiikkivideoon materiaalia, ja aivan lopuksi tuli yllättäen tunnelma, joka oli pakko saada tallennettua valokuvaan. Siinä hetkessä kiteytyi Metsänpeitto. Tapahtui jotakin täysin sanojen selittämättömissä olevaa. Aivan kuin aika olisi pysähtynyt siinä kohtaa, ja konkreettinen todellisuus muuttunut pelkäksi energiavärähtelyksi. Se hetki oli niin särkyvä ja katoava, ettei uskaltanut edes hengittää. Kaikki tuossa pysähtyneessä hetkessä oli yhtä.
“Metsänpeitto biisiä tehdessä kuljin mielessäni metsiin ja siellä tervehtimään metsän haltioita ja metsän väkeä. Näin siellä paljon myös naispuolisia ystäviä, joissa asuu tietynlainen metsän henki ♡”
“Metsänpeitto vie sinut jonnekin elämän alkujuurille, vavisuttavaan naisen voimaan, joka kumpuaa syvältä ja lävistää rytmillään jokaisen solun. Single on esimakua tulevasta albumista, joka julkaistaan 22. syyskuuta.”
Itse suokuvauksista ei tainnut ihan kauheasti päätyä videoon; valo ei ollut aivan hakemamme ja mulla oli takkuamista kameran takana niin vision, kommunikoinnin, tekniikan kuin itikoidenkin kanssa. Alkukesä oli muuten kuvausten kannalta parasta aikaa, sillä öttiäisiä oli suhteellisen vähän kuivuuden takia. Jo heinäkuun puolella oli metsässä oleminen aivan tuskaa, kun yhtä kättä söi ainakin 10 itikkaa kerrallaan suihkituista myrkyistä huolimatta. Siinä ei videokuvailuista tullut yhtikäs mitään. Muutenkin täytyy todeta ettei yksikään sääennuste pitänyt koko kesän aikana paikkaansa. Yllätyksiä riitti jokaiselle kuvauskerralle.
Palataan ajassa kesäkuun alkuun.
Aloitimme kuvauksien kartoittamisen eräältä lammelta, joka ei sitten kuitenkaan ollut se oikea paikka, vaikkakin kävimme siellä muutamaan otteeseen kuvailemassa ja kuljeksimassa. Ehkä niiden “hukkareissujen” tarkoitus oli meidän tutustuminen toisiimme ja muutenkin visioiden ja ajatusten pyörittely siinä samalla. Viimeisimmällä reissulla lammelle löysimmekin sitten aamunkoitteessa täydellisen kuvauspaikan jonkun matkan päästä, jossa syntyi videon herkät kohtaukset aamuauringon noustessa metsän takaa upealla usvaisella suolammella. Aamu oli kylmä ja Niina oli hurjan urhea astellessa upottavan kasvuston päällä paljain jaloin kuvausten ajan. Hrrrrr!
“Ei sitä nimittäin aina tule herättyä asioikseen klo 3 kuvailemaan suolle, jos ei ole joku HYVÄ SYY ♥️”
Noista kuvauksista saatiin ihan uutta energiaa musavideon tekemiseen, kun koimme niin positiivisen onnistumisen aamuyöllä vaille neljä. Kannatti siis lähteä aikaisin liikkeelle vaikka ensimmäinen kuvauspaikka olikin huti!
Seuraavat pari keikkaa teimme erääseen äärettömän kauniiseen kuusien asuttamaan sammalmetsään, mutta kummallakaan kerralla kameraan ei tallentunut kauheasti mitään käyttökelpoista materiaalia. Ensimmäisellä kerralla meiltä valon vei lähestyvä ukkonen ja alkava sade, ja toinen kerta meni nälkäisen itikkaparven armoilla ihan pipariksi. Emme myöskään saaneet toteutettua tiettyjä visioita puutteellisten varusteiden takia.
Yllä screenshotteja metsäseikkailuistamme sammalmetsästä.
Tässä teaserissä näkyy hyvin yksi todella spontaani hetki, kun en antanut minkään jalustan, käsien vapinan tai muun kameran yhteen paikkaan sitovan asian häiritä, ja sain tallennettua aivan upeita kohtia Niinan antautumisesta suonaisen roolissa. Tilanne oikein imaisi minut mukaansa, ja sen tiesi jo siinä hetkessä, että nyt tuli timanttia!
Loput oikeat paikat videon kuvaamiselle löytyivätkin yllättäen ja yllättävän läheltä. Sen suuremmilta kommelluksiltakin vältyttiin. Joka kerta ratkaisevaa osaa näytteli toki valo ja sen suunta oikeassa paikassa oikeaan aikaan, koska kuvasimme pelkästään luonnonvaloon turvautuen. Loppukesän matalalta paistavaa aurinkoa ei kyllä voita kauneudellaan mikään. Se inspiroi suuresti meitä molempia.
“Joskus käy niin että biisit syntyvät yhdeltä istumalta kuin jonkinlaisen kanavoinnin tuotteena. Metsänpeitto on yksi sellainen. Rummuttelin tulen ääressä ja tuo tietty rytmi (joka kantaa biisin alusta loppuun) oli se punainen lanka, jonka ympärille kaikki kutoutui.”
Parasta koko projektissa oli löytää joku intohimoilleen yhtä omistautunut ja heittäytyvä tyyppi, kuin minäkin olen ja eritoten siitä kaikesta kummunnut ystävyys. Yhteiset seikkailumme jatkuvat taatusti; tämä on vasta alkua. :-) Kiitos Niina luottamuksesta!
Alla vielä viimeisen kerran esimakua perjantaina julkaistavasta musiikkivideosta, jonka Niina on itse editoinut. Aikaa siihen taisi hurahtaa noin 40 tuntia.
Tule mukaan seuraamaan meidän omia sekä yhteisiä projekteja:
Instagram @niinaannikamusic ja @valokuvaajakaroliinagavrilov sekä YouTubessa @niinaannika.
—> linkki Metsänpeitto musiikkivideoon!
