Metsänpeitto-video, osa 2
Musiikkivideon kuvaamisen ensikosketuksia, osa 2.
Ajattelinkin näpytellä teille tämän toisen osan musavideon making of-meiningeistä ihan tähän julkaisupäivän kynnykselle, joka on siis ihan justiinsa perjantaina 8. syyskuuta. Linkin löydät lopusta!
Niina Annikan Metsänpeitto-single julkaistiin syyskuun ensimmäisenä päivänä. Täältä pääset kuuntelemaan upean biisin: KLIK!
Singlen kansikuva syntyi jo kesäkuun alussa, kun olimme kuvaamassa tupasvillojentäyteisellä kuivahkolla suolla musiikkivideoon materiaalia, ja aivan lopuksi tuli yllättäen tunnelma, joka oli pakko saada tallennettua valokuvaan. Siinä hetkessä kiteytyi Metsänpeitto. Tapahtui jotakin täysin sanojen selittämättömissä olevaa. Aivan kuin aika olisi pysähtynyt siinä kohtaa, ja konkreettinen todellisuus muuttunut pelkäksi energiavärähtelyksi. Se hetki oli niin särkyvä ja katoava, ettei uskaltanut edes hengittää. Kaikki tuossa pysähtyneessä hetkessä oli yhtä.
Itse suokuvauksista ei tainnut ihan kauheasti päätyä videoon; valo ei ollut aivan hakemamme ja mulla oli takkuamista kameran takana niin vision, kommunikoinnin, tekniikan kuin itikoidenkin kanssa. Alkukesä oli muuten kuvausten kannalta parasta aikaa, sillä öttiäisiä oli suhteellisen vähän kuivuuden takia. Jo heinäkuun puolella oli metsässä oleminen aivan tuskaa, kun yhtä kättä söi ainakin 10 itikkaa kerrallaan suihkituista myrkyistä huolimatta. Siinä ei videokuvailuista tullut yhtikäs mitään. Muutenkin täytyy todeta ettei yksikään sääennuste pitänyt koko kesän aikana paikkaansa. Yllätyksiä riitti jokaiselle kuvauskerralle.
Palataan ajassa kesäkuun alkuun.
Aloitimme kuvauksien kartoittamisen eräältä lammelta, joka ei sitten kuitenkaan ollut se oikea paikka, vaikkakin kävimme siellä muutamaan otteeseen kuvailemassa ja kuljeksimassa. Ehkä niiden “hukkareissujen” tarkoitus oli meidän tutustuminen toisiimme ja muutenkin visioiden ja ajatusten pyörittely siinä samalla. Viimeisimmällä reissulla lammelle löysimmekin sitten aamunkoitteessa täydellisen kuvauspaikan jonkun matkan päästä, jossa syntyi videon herkät kohtaukset aamuauringon noustessa metsän takaa upealla usvaisella suolammella. Aamu oli kylmä ja Niina oli hurjan urhea astellessa upottavan kasvuston päällä paljain jaloin kuvausten ajan. Hrrrrr!
Noista kuvauksista saatiin ihan uutta energiaa musavideon tekemiseen, kun koimme niin positiivisen onnistumisen aamuyöllä vaille neljä. Kannatti siis lähteä aikaisin liikkeelle vaikka ensimmäinen kuvauspaikka olikin huti!
Seuraavat pari keikkaa teimme erääseen äärettömän kauniiseen kuusien asuttamaan sammalmetsään, mutta kummallakaan kerralla kameraan ei tallentunut kauheasti mitään käyttökelpoista materiaalia. Ensimmäisellä kerralla meiltä valon vei lähestyvä ukkonen ja alkava sade, ja toinen kerta meni nälkäisen itikkaparven armoilla ihan pipariksi. Emme myöskään saaneet toteutettua tiettyjä visioita puutteellisten varusteiden takia.
Yllä screenshotteja metsäseikkailuistamme sammalmetsästä.
Tässä teaserissä näkyy hyvin yksi todella spontaani hetki, kun en antanut minkään jalustan, käsien vapinan tai muun kameran yhteen paikkaan sitovan asian häiritä, ja sain tallennettua aivan upeita kohtia Niinan antautumisesta suonaisen roolissa. Tilanne oikein imaisi minut mukaansa, ja sen tiesi jo siinä hetkessä, että nyt tuli timanttia!
Loput oikeat paikat videon kuvaamiselle löytyivätkin yllättäen ja yllättävän läheltä. Sen suuremmilta kommelluksiltakin vältyttiin. Joka kerta ratkaisevaa osaa näytteli toki valo ja sen suunta oikeassa paikassa oikeaan aikaan, koska kuvasimme pelkästään luonnonvaloon turvautuen. Loppukesän matalalta paistavaa aurinkoa ei kyllä voita kauneudellaan mikään. Se inspiroi suuresti meitä molempia.
Parasta koko projektissa oli löytää joku intohimoilleen yhtä omistautunut ja heittäytyvä tyyppi, kuin minäkin olen ja eritoten siitä kaikesta kummunnut ystävyys. Yhteiset seikkailumme jatkuvat taatusti; tämä on vasta alkua. :-) Kiitos Niina luottamuksesta!
Alla vielä viimeisen kerran esimakua perjantaina julkaistavasta musiikkivideosta, jonka Niina on itse editoinut. Aikaa siihen taisi hurahtaa noin 40 tuntia.
Tule mukaan seuraamaan meidän omia sekä yhteisiä projekteja:
Instagram @niinaannikamusic ja @valokuvaajakaroliinagavrilov sekä YouTubessa @niinaannika.
—> linkki Metsänpeitto musiikkivideoon!
Metsänpeitto-video, osa 1
Musiikkivideon kuvaamisen ensikosketuksia.
Voihan vitsi meillä on ollut tänä kesänä ihan mieletön prokkis Niina Annikan kanssa! Nimittäin toinen yhteistuumin toteutettu musavideo. Meikäläinen kameran takana, Niina tietenkin videolla esiintyen, luontoa videokuvaten ja editointiduunin puurtajana. Niinalla on ollut palo tehdä videoita jo lapsuudesta asti, ja nyt hän pääsee luomaan visioitaan todeksi. Kuinka mahtavaa! Lisäksi hän on lahjakas muusikko, joka omaa maagisen äänen värin, alkuvoiman rytmit, jotka keinuttavat syvälle koskettaviin kappaleisiin, ja Niina on muutenkin kokonaisvaltaisen upea ilmestys, joka jaksaa hämmästyttää rohkealla ja aidolla heittäytymisellään kerta toisensa jälkeen. Kuvaajan unelma suorastaan! Aa että. *liikutuksen kyynel*
Meidän yhteinen taival videon parissa alkoi, kun Niina laittoi mulle keväällä viestiä, että pääsisinkö jeesimään Botanialle videon kuvaamisen merkeissä. Ajatukseni oli ensin että JAIKS! Huijarisyndroomani nosti kapisen päänsä: “Enhän minä ole millään lailla meritoitunut videon parissa, ja kun kaikki nämä vuoteni ovat menneet valokuvaukseen ja perheeseen keskittyen, niin eipähän siinä ole jäänyt aikaa millekään muulle”. Ja näiden lisäksi muita koottuja selityksiä. Vaikkakin muistan monessakin kohtaa miettineeni, että mä alkaisin puuhailla enemmän videon parissa. Ihan vaan siksi, koska välillä (usein) on niitä hetkiä, joissa kuva ei riitä kertomaan kaikkea mitä liikkuvan kuvan avulla taas saavuttaa. Todettakoon kuitenkin, että videon kuvaamisessa joutuu laittamaan aivot aivan eri asentoon, kuin stillejä paukutellessa. Se lienee ollut myös yksi tekosyyni olla sekaantumatta videoasioihin tutisevien käsieni lisäksi. Botanialla kuvatuista materiaaleista Niina editoi ensimmäisen yhteistyössä toteutetun “Se on jotain uutta” -musavideon, ja tuo hyvän mielen biisi on esimakua Niina Annikan tulevalta albumilta, joka tulee syksyllä 2023 ulos.
Metsänpeitto puolestaan vie kuulijansa jonnekin elämän alkujuurille, vavisuttavaan naisen voimaan, joka kumpuaa syvältä ja lävistää rytmillään jokaisen solun. Se vie rauhoittumaan metsään, raivoamaan suolle, tanssimaan alkukesän suolampimaisemaan luonnon sykleihin kietoutuneena, kurkotellen kohti omaa sisäistä paloa, ja ennen kaikkea se vie valoon. Singlen julkaisupäivämäärä on 1.9.23. ♥️
Iso kiitos ja halaus Niinalle, kun avasit mulle portit videon maailmaan ja vieläpä musiikkivideon, josta mulla oli kokemusta yhtä paljon kun presidenttinä olemisesta! Vielä en ole sen kummemmin editointihommiin aikonut ryhtyä (liikaa mun aivokapasiteetille tässä kohtaa), muutamaa menneisyyden projektia lukuunottamatta. Niina on hoitanut sen puolen varsin mallikkaasti, ja hänen visiot tulevat kyllä syvältä sielun syövereistä. Olen niitä visioita yrittänyt parhaani mukaan saada taltioitua, ja ollaan kyllä hyvinkin intuitiivisesti toteutettu kuvauksia, joista meille on kertynyt aivan mielettömiä muistoja tämän kesän osalta! Tunnelmia on riittänyt aina epätoivosta ja turhautumisesta lähtien herskyviin riemun kiljahduksiin ja rämänauruihin. Ollaan lähdetty kuvausreissuille illan suussa ja aamun sarastaessa, eikä unta ole tarvinnut etsiä kotiin saavuttaessa! On itseasiassa ollut jopa ikävä Niinaa (minähän en osaa ikävöidä ketään), kun hän on reissannut esiintyen ympäri Suomea koko kesän ajan ja sen jälkeen piru vie piiloutunut editointiurakkansa taakse ollen tavoittamattomissa arjen hömpötyksiltä. Pus och kräm, sä oot super!
Laita seurantaan Instassa @niinaannikamusic. Meikäläisen löytää @valokuvaajakaroliinagavrilov.
Lisää teasereitä seuraavassa blogitekstissä (osa 2), jonka ajattelinkin jo kirjoitella ennen varsinaisen videon julkaisua. Ellei mieleni tee tepposen, ja unohdan kirjoittamisen lisäksi myös oikean nimeni. Kuullaan!